Tilastot kertovat yhä selvemmästä kentän jakautumisesta vakiintuneisiin ryhmiin, jotka saavat VOS-avustusta tai valtion toiminta-avustusta, ja muihin, jotka toimivat vapaina ryhminä tai produktiokohtaisina kokoonpanoina, ilman pitkäaikaista rahoitusta. Jälkimmäisten esitysmäärät ovat huomattavan alhaisia: tanssitilastoissa on peräti 75 toimijaa, joilla koko vuoden 2019 aikana oli alle 10 esityskertaa.
Kymmenen prosenttia tanssiryhmistä, eli isoimmat ja vakaimmin rahoitetut VOS-ryhmät, tuotantokeskukset ja kansallisbaletti keräsivät 72 % tanssin katsojista vuonna 2019. Niistä valtaosalla on oma näyttämö, minkä ansiosta niillä oli myös huomattavasti enemmän esityskertoja kuin muilla tanssitoimijoilla. Vapaista ryhmistä ja yksittäisistä koreografeista vain neljä pääsi yli 50 esityksen vuodessa. Kotimaisen vierailu- ja kiertuetoiminnan kehittymättömyyden vuoksi esitykset jäävät helposti kertaluontoisiksi ja paikallisiksi.
Produktiokohtainen avustusjärjestelmä ei tue pitkäjänteistä, kestävää kehitystä, vaan kannustaa aina uusien projektien luomiseen, mikä näkyy kasvaneissa kantaesitysluvuissa. Pelkästään Taiteen edistämiskeskus (Taike) jakoi vuonna 2019 kohdeapurahoja huomattavasti useammalle kuin edellisvuonna. Vaikka rahaa oli enemmän jaossa, yksittäisen myönnetyn apurahan keskimääräinen koko ei juuri kasvanut.
Sen sijaan Taikelta toiminta-avustusta saavien ryhmien talous kohentui. Vuonna 2019 vapaiden tanssiryhmien toiminta-avustuspottia nostettiin 24 % osana koko esittävän taiteen valtionrahoitusuudistusta. Tanssiryhmien kunnanavustukset ovat laahanneet esimerkiksi teatterien avustustason perässä jo vuosikymmenen ajan, mutta nyt kunnanavustukset nousivat selvästi jo toista vuotta peräkkäin. Valtaosa kasvusta on Helsingin kaupungin avustusten korotuksia, mutta nousua oli myös muutamilla muilla paikkakunnilla (Turku, Jyväskylä).
Suomaiset tanssiryhmät esiintyivät ulkomailla vähemmän kuin aikaisemmin
Ulkomaanvierailuja suomalaiset tanssiryhmät tekivät ennätysvähän. Esityskertoja ulkomailla oli 97 ja katsojia 28 000. Ulkomaanvierailujen määrä on kääntynyt laskuun vuodesta 2011 alkaen, jolloin esityskertoja kotimaan ulkopuolella oli vielä 240.
Vierailujen vähentymiseen vaikuttavat monet tekijät. Monilla mailla on omien ryhmien kansainvälisiä kiertueita tukeva matkatukijärjestelmä, jollaista Suomessa ei ole. Kansainvälisistä esiintymistilaisuuksista kilpaillessa tämä tekee suomalaisista ryhmistä kalliimpia ja asettaa ne epäedulliseen asemaan. Kansainvälinen toiminta on myös muuttunut vuosikymmenen alusta enemmän yhteistyöprojekteja ja residenssejä suosivaan suuntaan, mikä ei näy tilastoissa esitysvierailuina.
Jo muutaman vuoden ajan on ollut myös havaittavissa, että kansainvälinen kiertäminen on osa vain muutamien tanssiryhmien vakiintunutta toimintaa. Sen lisäksi on vapaita ryhmiä, joka tekevät yksittäisiä pistokeikkoja silloin tällöin. Vuonna 2019 ulkomaanvierailuja tehneiden joukossa oli neljä tanssiryhmää, joiden esityksistä suuri osa ja katsojista valtaosa (70 % tai yli) oli Suomen ulkopuolella.