Kitaristi ja sovittaja Esa Pulliainen on kuollut 69-vuotiaana. Asiasta kertoo Facebook-sivuillaan Agents-yhtye, jonka keulakuva Pulliainen oli.
Pulliainen kuoli yhtyeen julkaisun mukaan pitkään kestäneeseen sairauteen lauantaina Vantaalla. Esa syntyi Helsingissä 1.1.1957
Hänet tunnetaan Agents-yhtyeen kitaristina ja sovittajana. Hän on myös tuottanut muiden artistien levyjä. Vuonna 2003 Esa Pulliaiselle myönnettiin säveltaiteen valtionpalkinto. Vuonna 2015 hän sai Vantaan kulttuuripalkinnon.
Pulliainen työskenteli ensin eri yhtyeiden roudarina ennen liittymistään Tuomari Nurmion Köyhien ystävät -yhtyeeseen. Hän oli mukana yhtyeen ainoaksi jääneellä levyllä Kohdusta hautaan vuonna 1979. Köyhien ystävien hajottua Pulliainen ja osa sen muusta jäsenistöstä perustivat Agents-yhtyeen.
Esa Pulliainen on tunnettu myös luomastaan, niin sanotusta ”Agents-soundista”, jonka on sanottu yhdistelevän 1960-luvun rautalankamusiikkia, rockia ja iskelmää. Vuosina 1979–2006 hän käytti yleensä vaaleansinistä, Suomen lipulla koristettua Fender Stratocaster -sähkökitaraa, jonka perusteella F-Musiikki teetti aikanaan erän replikoita.
Agents nosti esiin Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kaltaisia, aiemmin suurelle yleisölle tuntemattomia laulajia, jotka olivat Agentsin pisimpään jatkuneita vokalistikiinnityksiä. Agents säesti lisäksi sekä levyillä että kiertueilla myös jo tunnetumpia artisteja, kuten Rauli Badding Somerjokea, Ville Valoa sekä Maustetyttöjä. Kulta- ja platinalevyjä tuottanutta suursuosiota yhtye nautti solistinaan Sorsakoski, Kääriäinen ja Ville Valo.
Esa Pulliainen on tehnyt myös sävellyksiä, esimerkiksi ”Luonasi”-kappale on Esa Pulliaisen säveltämä ja sanoituksen hän on tehnyt yhdessä Jorma Kääriäisen kanssa. Suurin osa Pulliaisen sävellyksistä on julkaistu Agentsin levyillä.
Myös Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan -levyllä on yksi Esa Pulliaisen säveltämä instrumentaalikappale ”7-Ender” sekä joitakin Tuomari Nurmion ja hänen yhteissävellyksiä kuten “Ankara”. Lisäksi Pulliainen on tehnyt sävellyksiä myös muun muassa Milanalle, Kari Tapiolle, The Swinghufvuds -yhtyeelle, The JP’sille ja Fourbangersille.
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Agents toimi pitkään YLE TV2:n suositun Laulava sydän -ohjelmasarjan housebandina, mikä sopi yhtyeelle erinomaisesti: aktiivisesti keikkailevien suomalaiskokoonpanojen joukosta Agentsin yleisön ikähaitari oli kaikkein laajin.
Esan vaikutus suomalaisen rock- ja kevyen musiikin kehitykseen oli valtava. Hän yhdisti näkemyksellisesti rautalangan, rockin ja iskelmän, minkä taustana oli toisaalta hänen rakkautensa perinteiseen 1950- ja 60-lukujen rock’n’rolliin ja rockabillyyn, toisaalta hänen kiintymyksensä sekä koti- että ulkomaisiin viihdemusiikin klassikoihin.
Hänen erilaiset kitaristiesikuvansa kuvaavat hyvin hänen laajaa musiikillista makuaan: heidän skaalansa ulottuu virkamiesmäisestä Heikki Laurilasta outolintu Tommie Mansfieldiin ja Albert Järviseen. Rautalangan puolelta Esa mainitsi esikuvikseen Sounds-yhtyeen Henrik Granön ja Shadowsin Hank Marvinin, perinteisen rock’n’rollin piiristä Elvis-kitaristit Scotty Mooren ja James Burtonin, ja kantrimusiikin puolelta Chet Atkinsin ja Lloyd Greenin. Pulliainen arvosti myös jazzin parissa kunnostautunutta Kenny Burrellia.
Esa Pulliaisella on myös kokoonpano Esa Pulliainen C-Combo, joka aloitti vuonna 2008 nimellä Esa Pulliainen Cocktail Combo. Yhtye aloitti toimintansa aluksi instrumentaaliyhtyeenä, ja vuonna 2013 julkaistiin instrumentaalilevy yhtyeen nimellä. Sittemmin yhtye on tehnyt yhteistyötä Mr. Breathlessin ja muiden artistien kanssa; esimerkiksi Mr. Breathlessin kanssa on ilmestynyt albumi nimeltään Keep on Rockin’.
Esa itse oli instrumenttinsa keskeisin vaikuttaja maassamme – “sähkökitaran Kekkonen” kuten muusikko ja kulttuuritoimittaja Suonna Kononen Karjalainen-lehdessä totesi. Erinomaisia soittajia on muitakin, mutta kukaan ei instrumentalistina inspiroinut niin laajaa määrää soittotyylinsä kopioijia niin monena vuosikymmenenä, kuin Esa.
Tämä liittyy myös hänen paneutuneisuuteensa kitaran lisälaitteiden valinnoissa tai pois-valinnoissa, hänen omalle studiolleen huolellisesti keräämäänsä vintagehenkiseen laitteistoon, ynnä hänen kykyynsä sekä sovittaa että äänittää musiikkinsa niin täyteläisenä, että levytykset toimivat muille muusikoille tavoitteina myös äänitysteknisesti.
Esa Pulliaiselle myönnettiin tunnustuksena työstään musiikin parissa muun muassa Valtion säveltaiteenpalkinto v. 2003, Vantaan kulttuuripalkinto v. 2015 sekä Erikois-Emma v. 2023. Hänen viimeiseksi levyjulkaisukseen jäi maaliskuussa kauppoihin tullut Agents Kehä kaartuu Vol.1 -niminen neljän raidan EP, jonka takakansiteksti päättyy näihin Esan sanoihin:
“Kehä kaartui ja ympyrä sulkeutui. Hyvät sävellykset ja hyvät muistot kestävät kulutusta kulumatta.”
Esa Pulliainen vuonna 2009
Pulliaisen sukujuuret ovat luovutetussa Karjalassa, hänen isänsä on kotoisin Salmista. Pulliainen asuu Vantaan Kaivokselassa vaimonsa Maritan kanssa. Pariskunnalla on yksi aikuinen tytär. Agents-basisti Kai Pulliainen on hänen vanhempi veljensä.
Esa kuunteli usein ja mielellään radiosta YLE:n Ykkösen kulttuuridokumentteja ja haastatteluja, arvosti hyviä käytöstapoja ja viljeli niitä myös itse, oli verbaalisesti lahjakas arvostettu haastateltava, ja yksityisoloissa hänen voimakkaan persoonansa taustalta paljastui valloittava sydämellisyys. Liikunnan puolella hän harrasti vuosikymmenten ajan aktiivisesti laskettelua ja pyöräilyä, kortiton mies kun oli.
Helsingin ohella Esalle rakkaita paikkoja olivat Lavian kesäpaikka sekä Äkäslompolon mökki. Kutsuttujen vieraiden isäntänä hän omistautui heille totaalisesti – vastaavaa vieraanvaraisuutta en ole muualla kokenut.
Luonteltaan Esa oli yhdistelmä konservatiivia ja loputtoman uteliasta tutkijaa: vähemmän tunnetaan hänen asiantuntevaa kiinnostustaan esimerkiksi elektroniseen musiikkiin ja etenkin sen kotimaiseen historiaan, tai hänen perehtyneisyyttään kotimaisen kirjallisuuden suuriin nimiin, ehkä mieluisimpana Pentti Saarikosken tuotanto. Pulliaisten kotona seiniä koristaa kymmenten taideteosten näkemyksellinen kokoelma, ja jo design-huonekaluista näkee, että kyseessä kulttuurikoti. Esa ja hänen Marita-vaimonsa ovat aina olleet tyylitajuisia sormenpäitään myöten, Esa paitsi musiikissaan, niin myös koko elämänsä suhteen.