Kamun johtamassa konsertissa solistina esiintyy orkesterin konserttimestari Maaria Leino
Sinfonia Lahden konsertissa Sibeliustalossa torstaina 14.4.2016 ovat lahtelaisuus ja venäläisyys johtavina teemoina. Konsertin johtaa Sinfonia Lahden ylikapellimestari Okko Kamu, ja viulusolistina esiintyy orkesterin konserttimestari Maaria Leino, jonka solistiteoksena on venäläissäveltäjä Aleksandr Glazunovin viulukonsertto. Konsertin avausteoksena kuullaan lahtelaislähtöisen säveltäjä Sauli Zinovjevin (s. 1988) teos Gryf, joka voitti kolmannen palkinnon kolmannessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa syksyllä 2014. Konsertin päätösnumero on Sergei Prokofjevin viimeiseksi sinfoniaksi jäänyt seitsemäs sinfonia.
Konsertti on nähtävissä internetissä osoitteessa classiclive.com. Konserttiohjelma esitetään myös Hämeenlinnan Verkatehtaalla lauantaina 16.4.2016.
Lahtelaissyntyinen säveltäjä Sauli Zinovjev (s. 1988) kiinnostui musiikista teini-ikäisenä, jolloin hän soitti kitaraa ja bassoa useissa paikallisissa rock- ja jazz-kokoonpanoissa. Klassinen musiikki ”kolahti” kuudentoista ikäisenä, kun hän kuuli Chopinin ja Lisztin pianosävellyksiä. Saman tien Zinovjev hakeutui Lahden konservatorioon, josta valmistui keväällä 2010 Tuomas Malin johdolla pääaineenaan piano. Saman vuoden syksyllä opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemiassa, mutta nyt Tapio Nevanlinnan sävellysluokalla. Ensimmäiset pienimuotoiset teokset olivat syntyneet jo Lahdessa piano-opintojen lomassa, mutta nyt tahti kiihtyi ja kokoonpanot vähitellen suurenivat. Lukuvuoden 2013–14 Zinovjev opiskeli Saksassa Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa prof. Wolfgang Rihmin luokalla. Opintojen ohella Saksassa syntyi Zinovjevin ensimmäinen orkesteriteos Gryf, joka voitti kolmannen palkinnon kolmannessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa syksyllä 2014. Teos sai ensiesityksensä samassa yhteydessä Yasuo Shinozakin johtaman Kymi Sinfoniettan konsertissa. Gryf on kymrinkielinen sana ja tarkoittaa väkevää voimaa. Teoksen sävelmaailmaa on kuitenkin kuvattu melankolisen tummaksi ja rauhalliseksi. Säveltäjä on itse kertonut, että ”gryf on sinänsä harhaanjohtava teoksen otsikkona, koska minulle väkevyys musiikissa on ennemminkin puhuttelevaa herkkyyttä kuin vahvaa pullistelua tai metelöivää agressiota. Toisaalta gryf abstraktina sanana huokuu alkukantaisuutta ja korostaa teoksessa kuultavia robustimpiakin hetkiä.”