Dvořákin rakastetun sellokonserton solistina 19-vuotias Klaus Mäkelä
Kapellimestari Jorma Panula on joutunut peruuttamaan tulonsa johtamaan Sinfonia Lahden konsertin Sibeliustalossa torstaina 8.10.2015. Konsertin johtaa suomalaisen kapellimestarikoulutuksen grand old maniksi kutsutun Panulan oppilas Sakari Oramo, joka on yksi maamme tämän hetken menestyksekkäimmistä kapellimestareista. Niin ikään konsertin sellosolistina esiintyvä, monessa sellokilpailussa kärkisijoja saavuttanut 19-vuotias Klaus Mäkelä on Panulan kapellimestarioppilas. Mäkelän tulkintana kuullaan yksi klassisen musiikin kestoklassikoista, Antonín Dvořákin sellokonsertto. Oramon johdolla kuullaan Uuno Klamin teos Merikuvia, ja ennakkotiedoista poiketen konsertin avausteoksena kuullaan Einojuhani Rautavaaran teoksen A Requiem in Our Time sijaan saman säveltäjän teos Cantus Arcticus. Konsertti on nähtävissä myös internetissä osoitteessa classiclive.com.
Vuonna 1972 sävelletty Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille on Einojuhani Rautavaaran eniten soitettu orkesteriteos; ylipäänsä teos kuuluu uuden suomalaisen musiikin kaikkein tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin sävellyksiin. Sävellyksen kiehtovat, irreaaliset tunnelmat syntyvät siitä, että orkesterin musiikki on sävelletty kontrapunktiksi ääninauhalta kuuluvalle pohjoisten lintujen laululle. Tällä tavoin linnut ja orkesteri ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, orkesterin sinänsä yksinkertainen musiikki kohoaa lintujen ansiosta aivan uusiin ulottuvuuksiin, musiikki tuntuu aukeavan konserttisalien ja kuunteluhuoneiden ulkopuolelle koko rajattomaan pohjoiseen luontoon. Sävellyksessä käytetyt arktiset linnunäänet Rautavaara kopioi osittain Radion tehosteäänikokoelman linnunääninauhoituksista. Satunnaisella Oulun matkallaan hän kävi Limingan soilla äänittämässä lisäksi muutamia ”lintukonferensseja” ja kurkia. Nauhan kokoaminen tapahtui säveltäjän kotona, jossa hänellä oli käytettävissään kaksi magnetofonia eikä juuri muuta. Nauhaa on muokattu elektronisesti hyvin vähän; vain toisen osan tunturikiurun laulu kuullaan hidastettuna, jolloin sen alkuperäinen sävelkorkeus on laskenut samalla parilla oktaavilla. Päätösosassa Joutsenet muuttavat ääninauhaan luodaan suuri crescendo moninkertaistamalla päällekkäisäänityksin laulujoutsenten laulu, jolloin syntyy vaikutelma, että joutsenten lukumäärä koko ajan kasvaa kasvamistaan.