Helsingissä 15.11.1955 syntynyt runoilija Teemu Hirvilammi nukkui pois pitkällisen sairauden murtamana kotonaan Helsingin Käpylässä perjantaina 6.3.2015. Jalkapalloa ja nyrkkeilyä harrastanut Vallilan poika, äidin puolelta neljännen polven stadilainen ja isän puolelta pohjalainen, Englannissa tätinsä luona teininä kasvatettavana käynyt Hirvilammi, julkaisi 1977 esikoisteoksensa, omakustanteen Aika tallaa torakat. 1981 ilmestyi Niille jotka dallaa sateessa (WSOY). Hirvilammia pidettiin lavaesiintymistensä kautta punkrunoilijana (hän keikkaili Pelle Miljoonasta tutun Ari Taskisen kanssa), vaikka enemmänkin tyyli ”en minä tuolillakaan istu kuin muut” edusti omintakeista fennourbaania boheemiutta. Vahvan sosiaalisen omantunnon omannut runoilija oli aina heikompien ja sivullisten puolella.
”Mä olin ylpeä jätkä kuin katupylväs ja itserakas kuin nuori hirvi, mä lauloin nakkikioskilla kuin italiaano, eikä kukaan tiennyt totuutta, mä vaan nauroin kun multa röökiä bummattiin.” Vuosien kuluessa poeetan taakse jäi kustantajia, vaimoja, tyhjiä viinipulloja, hukattuja runoja, aurinkolaseja ja piippuja. Hirvilammi pysyi väleissä ex-vaimojensa ja neljän lapsensa kanssa ja oli esimerkillisen hyvä ja rakastettu isoisä. Stadin ohella Hirvilammille tärkeitä paikkoja olivat Sipoo (jossa asui asemapäällikön talossa), Kreikka (asui seitsemän vuotta), Italia ja kesäpaikka Lopella sienestysmaastoineen, jossa viihtyi kesät viimeisen vaimonsa Merjan kanssa. Turkua Hirvilammi arvosti: ”kuin San Francisco”. Sammakko-kustantamoa hän kutsui osaksi perhettään. Vuoden 1999 kehutusta Pyramidipipo-kokoelmasta alkanut yhteistyö kesti, suunnitteilla oli 15. kokoelma. Hirvilammin viimeiseksi kokoelmaksi jäi Vulkaaniset vuodet (Sammakko, 2008).
Menetimme rakkaan ystävän ja persoonan. ”Ääretön, ääretön? On kysymys, jonka takana filosofia ei ole mitään.”
Seppo Lahtinen, kustantaja