Väitöskirja tarjoaa uuden lähestymistavan Brucknerin sinfonioihin

Kai Lindbergin väitöstutkimus valottaa Anton Brucknerin (1824-1896) tapaa käsitellä sonaattimuotoa säveltäjän kolmen ensimmäisen sinfonian avausosissa. Lindbergin väitöskirja Aspects of Form and Voice-Leading Structure in the First Movements of Anton Bruckner’s Symphonies Nos. 1, 2, and 3 tarkistetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 15.11.2014.

Brucknerin musiikin tutkimuksessa muodon piirteiden tarkastelu on osoittautunut ongelmalliseksi. Erityisesti tämä koskee Brucknerin tapaa käsitellä sonaattimuotoa, jonka piirteitä väitöskirja valottaa Brucknerin sinfonioiden nro 1, 2 ja 3 avausosissa.

Väitöskirjassa sinfonian osia tarkastellaan toisaalta James Hepokosken ja Warren Darcyn näkemysten ja ajatusten valossa ja toisaalta Schenker-analyysin avulla kuvattavan äänenkuljetusrakenteen näkökulmasta. Schenker-analyysi perustuu ajatukselle, että musiikin pintatason kulkua voidaan asteittain pelkistää ja siten päästä käsiksi myös musiikin syvempiin rakennetasoihin, musiikkia kannatteleviin ”kehikoihin”.

Väitöskirja havainnollistaa sitä, miten Brucknerin muodonkäsittely ja schenkeriläinen äänenkuljetusrakenne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hepokosken ja Darcyn sonaattiteorian kautta väitöskirjassa nousee myös esiin, miten Brucknerille ominaiset muodonkäsittelytavat keskustelevat klassismin ja 1800-luvun sonaattimuotoperinteen kanssa.