Runoyhdistys Nihil Interit ry:n tämän vuoden runouspalkinnot myönnetään runoilija Tuija Välipakalle teoksesta Take away (Paasilinna 2014) ja runoilija, toimittaja Karri Kokolle työstään runouden edistäjänä ja uudistajana. Kunniamaininnan saa Helsingin kaupunginkirjaston taiteilijakirjakokoelma ja sen luoja Emmi Martin. Palkinnot luovutettiin perjantaina 3.10. Turun kansainvälisillä kirjamessuilla.
Voittajat saivat palkintoina runoilija ja kirjansitoja Kristiina Wallinin valmistamat käsin sidotut kirjat sekä kunniakirjat. Palkintoraadissa olivat kulttuurintutkija Hanna Kuusela (raadin puheenjohtaja), kriitikko Maaria Ylikangas, runoilija Maria Matinmikko, Tuli&Savu-lehden vastaava päätoimittaja Jouni Teittinen ja runoilija, tietokirjailija Tommi Parkko.
Kuoleman lempeät kasvot
Tuija Välipakan teoksessa Take away kuoleman kasvot näyttäytyvät lempeinä ja groteskeina, kylminä ja lämpiminä. Välipakka käsittelee aihettaan rikkaasti ja kulttuuritietoisesti, hienostelematta ja kaihtamatta sen erilaisia ulottuvuuksia.
– Take away pureskelee ihmisen kuolemaa torjuvia fantasioita ja pelkoja. Näkökulmien moninaisuus on vaikuttava: kuolemaa personifioidaan, se kuljetetaan absurdeihin ja arkisiin tilanteisiin. Kuolema kirjoitetaan osaksi nykyeläjän arkea, hänen maisemaansa, ihmissuhteitaan, teknologiaansa ja terveyskäsityksiään. Teos ei niinkään koettele runouden tai runoteoksen rajoja, vaan on perinteisessä mielessä yhtenäisyyttä tavoitteleva teos,perustelee raadin valintaa kriitikko Maaria Ylikangas.
– Raadin mielestä yhtä aihetta, kuolemaa tai kuolevaisuutta käsitteleväksi kirjaksi Take away on poikkeuksellisen eloisa ja kiinnostava. Vakiintunut kuvasto ja kuoleman kliseet sähköistyvät Välipakan runoissa, ja herkkyys ja rujous solmiutuvat yhteen ratkeamattomiksi jännitteiksi, Ylikangas jatkaa.
Ennakkoluuloton uudistaja
Runoilija, toimittaja Karri Kokko on herkkävaistoinen uusien runomuotojen löytäjä ja kehittäjä. Kokko julkaisi esikoisrunoteoksensa Uno boy (WSOY) vuonna 1982. Kokon uudempi tuotanto käynnistyi 2005 teoksellaVarjofinlandia (poEsia). Tämän jälkeen hän on julkaissut nopeassa tahdissa toistakymmentä teosta, joita yhdistää uusien runokeinojen esittely. Hänen kokoelmiaan lukiessa joutuu pohtimaan aina uudestaan mitä runous on ja mitä se voi olla.
Raati mainitsee perusteluissaan seuraavaa:
Kokko on toiminut sekä hiljaisilla että näkyvillä tavoilla suomalaisen runon uudistamistyössä. Hän on työskennellyt Parnasson runoustoimittajana (2005–2012) ja lehden toimittajana (2012–2014). Kokko on verkostoitunut käsitteellisen ja visuaalisen runouden tekijöiden kanssa ja vienyt suomalaisten runoilijoiden töitä ulkomaille, viimeksi Truck-blogin kuraattorina syyskuussa 2014. Hän on myös hyödyntänyt digitaalista ympäristöä ja Internetiä laajasti omassa työssään ja muiden työn esiintuomisessa.
– Kokon työt liikkuvat sujuvasti käsitetaiteen ja koskettavan runouden välillä. Hänen ennakkoluulottomuutensa ja kyky rohkaista erilaisia tekijöitä on lyönyt leimansa koko suomalaisen runouden kenttään uuden vuosituhannen aikana, vahvistaa raadin puheenjohtajana toiminut kulttuurintutkija Hanna Kuusela.
Taiteilijakirja laventaa kirjan käsitettä
Nihil Interit -runoustekopalkinnon kunniamaininta myönnetään Helsingin kaupunginkirjaston laajalle ja laadukkaalle taiteilijakirjakokoelmalle ja sen luojalle Emmi Martinille. Kirjasto on hankkinut taiteilijakirjoja (artists’ books, livres d’artistes) vuodesta 2000 alkaen. Kokoelmassa on yli 400 teosta, sekä kotimaisia että ulkomaisia, uniikkeja ja painosmäärältään rajattuja teoksia. Kokoelma on esillä Rikhardinkadun kirjaston toisessa kerroksessa, jossa yleisö voi ihastella esimerkiksi Outi Heiskasen, Yoko Onon ja Olof Kankaan teoksia. Teoksiin voi tutustua myös RikArt-verkkogalleriassa.
Taiteilijakirja on taide-esine, jonka lähtökohtana on kirjan idea tai muoto. Taiteilijakirja johdattaa aivan toisenlaiseen lukemistapahtumaan kuin perinteinen kirja; taiteilijakirja haastaa ja laventaa kirjan käsitettä ja sitoo ainutlaatuisen solmun kuvataiteen ja kirjallisuuden välille.
– Taiteilijakirjojen materiaalit voivat olla lähes mitä vaan. Esimerkiksi puusta valmistettu kirja kutsuu lukemaan puiden syitä runona, tarinana, novellina tai esseenä. Teokset muuttavat arkista hyötyyn ja kulutukseen tähtäävää katsetta ja avaavat kokemuksen, joka ei palaudu kirjan eikä taideobjektin käsitteisiin. Perinteisestä taide-esineestä taiteilijakirja poikkeaa siinä, että sitä on tarkoitus koskea ja tutkia: se avataan kuten kirja, toteaa Maria Matinmikko.
Palkintoraadin mielestä Rikhardinkadun kirjaston kokoelma on ainutkertainen suojelukohde, jonka näkyvyyttä ja tärkeyttä se haluaa tunnustuksellaan korostaa.