Elokuvavuoden avasi tällä kertaa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.)
Puheessaan ministeri lupasi tuoda audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen hallituksen käsittelyyn
Kotimainen elokuvavuosi avattiin tänään iltapäivällä perinteisin juhlallisuuksin Suomen elokuvasäätiön tilaisuudessa. Elokuvasäätiön Kino K-13 auditorioon Helsingin Katajanokalle oli kokoontunut yli 300 juhlavierasta elokuva-alan eri alueilta. Tilaisuuden aluksi elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn toivotti vieraat tervetulleiksi ja muistutti puheessaan kuulijoita siitä miksi taidetta tuetaan julkisin varoin esimerkiksi elokuvasäätiön jakamien tukien kautta:
”Suomen perustuslaissa on turvattu kansalaisten oikeus omaan kieleen ja kulttuurin sekä tieteen ja taiteen vapaus.” Krohn muistutti. ”Näin pienen kielialueen kulttuuria ei ole markkinataloudessa tarjolla, joten taiteen puolella tarvitsemme julkisen vallan panostusta.”
Toimikautensa elokuvasäätiön toimitusjohtajana kesällä päättävä Irina Krohn kertoi viimeisessä avajaispuheessaan myös miten tärkeä rooli elokuvalla on suomalaisen avoimen kulttuurin ylläpitämisessä ja toivoi, että vuosien saatossa rakennettu onnistunut elokuvapolitiikka saataisiin tulevaisuudessa laajennettua koko audiovisuaalisen alan kattavaksi politiikaksi.
Elokuvavuoden avasi tällä kertaa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka nosti juhlapuheessaan esiin elokuva-alan valmistelussa jo pitkään ollen tuotantokannustimen, jonka tarkoituksena on parantaa Suomen kilpailukykyä kansainvälisten tuotantojen houkuttelemiseksi:
”Tällaisen kannustinjärjestelmän kokonaishyödyt sekä alalle että yleisempään talouden kasvuun näyttävät kiistattomilta. Parhaimmillaan kannustinjärjestelmä on ratkaisu, joka paitsi maksaa itsensä takaisin kansainvälisinä sijoituksina suomalaisiin tuotantoihin, myös kasvattaa entisestään suomalaista osaamista alalla ja lisää liikettä audiovisuaalisen alan kentälle” ministeri linjasi. ”Tähän tartutaan välittömästi. Aion tuoda hallituksen käsittelyyn esityksen audiovisuaalisen alan kannustimesta. Tätä esitystä valmistelemaan perustan nyt laajapohjaisen työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää ne lainsäädännölliset ja rahoitukselliset ratkaisut, joiden avulla voimme parantaa Suomen audiovisuaalisen alan kilpailukykyä ja houkutella kansainvälisiä tuotantoja Suomeen.”
Ministeri kertoi puheessaan myös valmisteilla olevasta elokuvalaista ja pyysi säätiön toimitusjohtaja Irina Krohnia valmistelemaan esityksen elokuva-alan julkisen rahoituksen tulevaisuudesta:
”Tässä ehdotuksessa keskeistä on ylläpitää teidän elokuvantekijöiden luottamus järjestelmämme toimintakykyyn ja puolueettomuuteen. Samalla täytyy ottaa huomioon ne tiukat raamit, jotka meidän perustuslakimme asettaa valtion rahojen jakamiselle. Uskon, että Irina Krohn on henkilö, jolla on ensinnäkin audiovisuaalisen alan luottamus. Hänellä on lisäksi kyky hakea innovatiivisia ratkaisuja. Hänellä on entisenä perustuslakivaliokunnan jäsenenä syvä tuntemus laillisuuskysymyksistä. Hänen kokemuksensa elokuvasäätiön johtajana, näkemyksensä alan tulevaisuuden haasteista sekä syvä sydämen sivistyksensä ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat mielestäni ohittamattomia vahvuuksia.”
Perinteisen elokuva-alan puheenvuoron piti tänä vuonna elokuvateatteri Kino Sherylin toimitusjohtaja Ilmari Arnkil, joka nosti myös puheessaan esiin elokuva-alan roolin koko yhteiskuntaa koskevien kysymysten käsittelyssä. Aalto yliopiston tiloissa Arabiassa toimiva Kino Sheryl onkin järjestämässä turvapaikanhakijoille suunnattuja näytöksiä suomalaisista elokuvista arabiaksi tulkattuna. Ensimmäiseksi esitetään dokumenttielokuva Metsän tarina, joka herättelee keskustelua sekä suomalaisten luontosuhteesta että maahantulijoiden omista luontokokemuksista. Arnkil muistutti puheessaan myös elokuvateattereiden elinvoimaisuudesta, kilpailevien jakelukanavien suosiosta huolimatta: ”Elokuvateatterilevityksessä rikotaan silti edelleen ennätyksiä.” Suomenkin teatterikenttä on viime vuosina lähtenyt uuteen kasvuun ja Helsinkiinkin ollaan taas avaamassa useampia pienempiä kortteliteattereita kuten Kino Sheryl. ”Pienen elokuvateatterin pyörittäminen on kuitenkin sen verran työlästä, että sitä tekee nimenomaan halusta rikastuttaa suomalaista kulttuurikenttää ja elokuvatarjontaa” Arnkil totesi.