Home » Väitökset » :VÄITÖS: Tulenkantajien historia oli 1920-luvun kirjallista liikettä laajempi

old-books-11281939505Msrn

Kirjallisuushistorian vakiintunut käsitys tulenkantajista 1920-luvulla vaikuttaneena kirjailijaryhmänä on rajannut ulkopuolelleen 1930-luvun tulenkantajien historian. Rajauksen taustalla on havaittavissa tiede- ja kulttuuripoliittisia syitä. Tulenkantajien historiakuvan rakentuminen avaa laajempia kirjallisia, kulttuurisia ja poliittisia kehityskulkuja 1920-luvulta aina 1980-luvulle.

Maailmansotien välillä vaikuttaneen tulenkantajien kulttuuriliikkeen tutkimustraditio on keskittynyt pääasiassa kirjallisuudentutkimuksen alueelle. Tämän seurauksena tulenkantajat tunnetaan ensisijaisesti 1920-luvulla vaikuttaneena kirjailijaryhmänä. 1930-luvulla tulenkantajien nimellä toimineen liikkeen on nähty poikenneen henkisesti ja ideologisesti niin paljon alkuperäisestä ryhmästä, että se on aina viime vuosiin saakka säännönmukaisesti rajattu tulenkantajien historian ulkopuolelle.

Tulenkantajien yleisesti tunnetuksi tulleen historiakuvan taustalla on vaikuttanut kansalliseen tiede- ja kulttuuripolitiikkaan sidoksissa olleita syitä.

– Kotimaisen kirjallisuushistorian tehtävänä oli pitkään korostaa kansallista yhtenäisyyttä tukeneita ilmiöitä. Tulenkantajien luonne nuoren itsenäisen valtion kasvukipuja heijastelleena kirjailijaryhmänä sopi tähän tarkoitukseen hyvin. 1930-luvun tulenkantajuus, joka omana aikanaan sai kommunistisen leiman, ei puolestaan ollut yhteensovitettavissa tähän kertomukseen, Matti Mieskonen selittää.

Tulenkantajat kirjallista ryhmää laajempana käsitteenä

Väitöskirjassa tulenkantajia lähestytään käsitehistoriallisena tutkimusongelmana. Se tarkoittaa huomion siirtämistä kirjallista elämää kuvaavasta tapahtumahistoriasta siihen, mitä merkityksiä tulenkantajien käsitteelle eri aikoina on annettu. Keskeisiä käsitteen määrittelijöitä ovat olleet tulenkantajiksi nimetyt kirjailijat ja myöhemmät tutkijat. Käsitehistoriallinen näkökulma haastaa monessa kohtaa tulenkantajien nykyistä historiakuvaa.

– Tulenkantajien käsitteen esiintyminen maailmansotien välisinä vuosina ei esimerkiksi tue väitettä, jonka mukaan 1920- ja 30-luvun tulenkantajaliikkeet olisivat kaksi täysin erillistä ilmiötä. Yhteiskunnallisessa ja ideologisessa merkityksessään tulenkantajien historia jatkui aina vuoteen 1939 saakka, Mieskonen selittää.

Toisen maailmansodan jälkeen tulenkantajia alettiin kirjallisuudentutkimuksessa lähestyä osana laajempaa kuvaa itsenäisen Suomen ensimmäisen vuosikymmenen kulttuurista, yhteiskunnasta ja henkisestä ilmapiiristä.

– Tulenkantajien käsite vastasi kirjallisuushistorian tarpeeseen luoda menneisyyden kirjallisista ilmiöistä mahdollisimman ehyitä kokonaisnäkemyksiä, jotka tuli sitoa tiettyyn aikaan ja tilanteeseen, Mieskonen jatkaa.

Kirjallisuuden professori Lauri Viljanen määritteli omissa tutkimuksissaan tulenkantajien aikakauden pituudeksi 1920-luvun. Myöhempi tutkimustraditio myötäili voimakkaasti Viljasen periodisointia useita vuosikymmeniä eteenpäin.

Historiantutkimuksessa keskeisessä asemassa Erkki Vala

Historiantutkimuksen kiinnostus tulenkantajia kohtaan on syntynyt varsinaisesti vasta 2000-luvulla. Historiantutkimus, jota kirjallisuudentutkimuksen periodirajaukset eivät sido, on alusta lähtien huomioinut myös 1930-luvun osaksi tulenkantajien historiaa. Yksi syy historiantutkimuksen kiinnostukseen tulenkantajia kohtaan liittyy Erkki Valaan, joka on viime vuosina noussut esiin sananvapaudesta käytävän keskustelun yhteydessä. Vala toimi läpi 1930-luvun Tulenkantajat-lehden päätoimittajana ja oli yksi aikansa näkyvimpiä sananvapaustaistelijoita Suomessa.

– Erkki Vala myös toimi maailmansotien välisenä aikana kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, joihin tulenkantajien käsite voidaan liittää. Vala ei kuitenkaan ole mahtunut kirjallisuushistorian kaanoniin, ja hänen merkityksensä tulenkantajien historiassa on jäänyt vähälle huomiolle, Mieskonen kuvaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Vala pyrki lukemattomissa kirjoituksissaan korostamaan 1930-luvun tulenkantajien tärkeyttä. Valan merkitys kuitenkin hiipui samanaikaisesti kun Olavi Paavolaisen ja Mika Waltarin kaltaisten kirjailijoiden asema tulenkantajien historiassa korostui. Historiantutkimuksessa Erkki Vala ja hänen toimintansa nousevat kuitenkin keskeiseen asemaan.

***

FM Matti Mieskonen esittää väitöskirjansa ” Kirjallisuuteen kietoutunut käsite: Tulenkantajien historiakuvan rakentuminen 1924–1987” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 16.5.2020 klo 12.

Turun yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina. Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat vähintään ääniyhteydessä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62040244516

Vastaväittäjänä toimii professori Pauli Kettunen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.

 

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8023-9